Tutustuin Katiin kuvataideryhmässä ja heti tuli tunne, että haluan kuvata Katia. Tulin kotiin, ajatus kuvauksesta pyörii vain päässäni. Laiton Katille Facebookkiin kaveripyynnön ja mukaan viestin, että haluan kuvata häntä jossain luonnossa. Kati vastasi miltei samantien, että mukana ollaan. Oli tiistai 13.9.2016. Kati innostui heti kuvaukseta ja ehdotti paikaksi mystista Katikankanjonia Kauhajärvellä. Sovittiin kuvausajankohdaksi seuraavan lauantain aikainen aamu. Katin kanssa oltiin ajateltu metsänhenki/shamaani henkisiä kuvauksia. Kati miettii valmiiksi asusteet sekä teetti floristilla risukoristeen tukemaan aihetta. Itse valmistin "Kamun". Kamu on Katin kädessä oleva sauva. Pääkallon olin löytänyt vuosia aiemmin Virosta Suomenlahden rannalta. Kävelykeppi, pääkallo, höyhenet sekä hiukan mielikuvitusta- siitä syntyi Kamu.
17.9. aamulla herätyskello herätti kello viideltä, lämpötila oli lähellä nollaa. Prrr... kravasin auton ikkunat, kannoin kuvaustarvikkeet autoon ja nokka kohti Honkajokea, josta otin kyytiin avustajaksi lupautunut ystävän Lean.
Katikankanjoni oli siihen aikaan vielä useammalle kulkijalle tuntematon paikka. Paikkaan ei oltu vielä siihen aikaan juurikaan kajottu ja luomalle pääseminen vaatii hiukan enemmän ponnistuksia kuin nykyään. Jyrkät harjannenreunat aamun sarastuksessa loivat vaikuttavan ja satumaisen näyn. Niille jotka eivät tiedä, niin Katikankanjoni on syvä kuru Kauhajoen Hyypässä, jonka Katikanluoma on aikojen saatossa siihen uurtanut. Alueella sijaitsee jyrkät harjanneet- Sianselkä ja Kolmentuulenlakki.
Kuvaukset kestivät kaiken kaikkiaan kolme tuntia, jolloin yritettiin saadaa kuviin mukaan paikan lumoava olemus.
Minulla oli todellä lämmin, kun inspiroiva ympäristö houkutteli kuvamaan aina lisää ja lisää.
Katia lämmitettiin aina välillä pienin kävelytuokioin sekä tarjoamalla kehoa lämmittäviä nesteitä. Lealla taisi olla kans lämmin, kun hääräsi ympärillä säätämässä milloin valoja, milloin Katin tukkaa.
Kuvaukset onnistuivat erinomaisesti, ja edelleenkin tämän kuvauksen tuloksista puhutaan silloin tällöin, siitä sain ajatuksen ja inspiraation tämän julkaisun kirjoittamiseen. En ole kovin hyvä sanaseppä ja oikeinkirjoituskin tuottaa aina säännöllisin väliajoin päänvaivaa, mutta toivottavasti viihdytte blogini parissa.